Työnohjaus on taukopaikka työssä

Uupuneen työyhteisön esimies otti yhteyttä ja pyysi tiimille työnohjausta. Tapasin ryhmän kanssa muutaman viikon kuluttua. Ensimmäisessä tapaamisessa kuulin paljon ryhmälaisten ongelmapuhetta, mikä kaikki työpaikalla ja asiakkaissa olikaan pielessä. Työnohjaajan roolissa kuuntelin, esitin kysymyksiä ja pyrin saamaan kokonaiskuvaa tilanteesta.

Vähitellen tarpeisiin ja toiveisiin keskittymällä keskustelu saatiin kääntymään onnistumisiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Aluksi toivottomalta tuntuneessa tilanteessa huomattiinkin olevan pieniä onnistumisia ja valoisampia ajatuksia.

Tapaamiskertojen edetessä ryhmäläisten näkökulma asiaan vähitellen muuttui. Vaikka asia itsessään ei muuttunut työnohjattavien asenne ja ajattelutapa muuttui. Tähän tarvittiin työnohjauksen lisäksi aikaa, jolloin tapaamisten välissä ryhmälaiset pohtivat ja toisaalta myös kokeilivat käytännössä työnohjauksessa puhumiamme asioita. Näin yhteinen työnohjaus muodosti ikään kuin yhteisen matkan, jonka aikana toisinaan pysähdyttiin ja katsottiin ympärille ikäänkuin arvioiden mikä polku seuraavaksi valitaan.